Blogi – TRE

Tre:lla stressiä vähemmäksi, olo rauhallisemmaksi – voin paremmin!
Lukijan kokemuksia ja tietoa Tre -harjoittelusta

Otsikko ei liity Tampere -nimiseen kaupunkiin ollenkaan, vaan – yllätys yllätys -oman kehon lihasjännityksiin. Tässä jutussa kerron omia kokemuksiani lihasjännityksien purkamisen harjoittelusta eli kotoisasti tärinöistä. Valaisen myös Tre -harjoittelun taustaa ja mitä se on.

Tre pähkinänkuoressa
”Tre -harjoittelu (Tension releasing excercises) on David Bercelin v. 2005 kehittämä palatumismenetelmä. Menetelmällä käynnistetään seitsemän lämmittelyliikkeen avulla ns. neurogeeninen lihasvärinä. Se tuntuu kehossa lihasten spontaanina värinänä, jopa reiluna tärinänä. Se on kehomme luonnollinen tapa purkaa eriasteisia lihasjännityksiä ja tasapainottaa autonomisen hermoston toimintaa.”

Miksi lihasjännityksiä sitten tulee?
Kun kohtaamme haasteita elämässä, keho reagoi aina ensimmäisenä, halusimme tai emme. Isot lihakset lantion alueella jännittyvät ja sen saa aikaan autonomisen hermoston aktivoiva osa, sympaattinen hermosto. Kehoomme syntyy siis stressitila. Kun stressitila on päällä ja haastava tilanne väistyy keho haluaisi vapautua stressistä väristämällä jännite pois, painoarvo sanalla ’haluaisi’. Usein käy toisin ja jännite jää kehoon.

Miksi lihasjännitys jää kehoon?
Länsimaisessa kulttuurissa ihmisillä lihasvärinä ja -tärinä tulkitaan lähes aina heikkoudeksi tai peloksi. Piilotamme huomaamatta jännitteet lihaksiimme ja kehoomme (jotta emme vain alkaisi täristä) ja jossa ne saavat sitten uinua tai häiriköidä aiheuttaen kuormaa lihaksillemme, sympaattiselle hermostolle ja sitä kautta koko kehomme hienoviritteiselle kokonaisuudelle. Tästä ”dumppauksesta” on seurauksena hyvin monenlaisia ja yllättäviäkin ongelmia kehon ja mielen kokonaisuudessa, jopa hyvin raskaita, vaikeita ja pitkäaikaisiakin vaivoja ja häiriötiloja.

Esimerkki eläimellisestä värinästä
Eläinmaailmassa tämä luonnollinen ilmiö on jokapäiväistä, sitä on kuvattu monissa luontodokumenteissa. Esim. kun antilooppi selviää leijonan ajojahdista ja kun vaara on ohi niin nelijalkainen selviytyjä väristelee pian lihaksensa vapaaksi uhkatilanteen aiheuttamasta stressitilasta. Ja nopeasti rauhoituttuaan on taas aika etsiä ruohoa mutusteltavaksi ja jatkaa savannielämää niinkuin mitään ajojahtia ei olisi äsken tapahtunutkaan….
Meillä ihmisillä on sama mekanismi tallella aivorungossa, olemme vain ”unohtaneet” tämän ikivanhan geenien ohjaaman reaktion olemassaolon. Onneksi se on mahdollista palautella tietoisuuteen ja työkaluksi kehon ja mielen huollossa jos jaksaa kokeilla ja harjoitella hieman.

Miten tre toimii ja vaikuttaa?
Lihasvärinä on hermoston ohjaama reaktio. Reaktiolla (eli lihasvärinällä / -tärinällä) se purkaa kehoon syntyneet ja kertyneet lihasjännitteet. Reaktio syntyy aivorungossa ja se alkaa isoista lannelihaksista ja leviää sieltä muualle kehoon. Lantion alueen lihasjännitykset vaikuttavat mm. lonkan, pallean, rintakehän ja pään liikkeisiin. Kun lihasjännitys vapautuu, se parantaa mm. lihasten liikkuvuutta ja kehon tasapainoista asentoa sekä lievittää jännitysperäisiä lihaskipuja. Jännitystilan lievittymistä tai poistumista seuraa rauhoittumisreaktio, joka puolestaan vaikuttaa:
– rentouteen
– uneen ja lepoon, paranemiseen
– ruuansulatukseen, perusaineenvaihduntaan
– seksuaaliseen kiihottumiseen
– meditatiiviseen tilaan
– sosiaaliseen vuorovaikutukseen

Oma kokemus
Tutustuin tärinöihin ensimmäistä kertaa jo vuosikymmen sitten, hiljattain muistin menetelmän kun etsiskelin kehohoitoa stressin purkamiseen. Olen kantanut koko elämäni stressiä ja jännitteitä kehossani ja mielessäni, uupunut kolme kertaa, kärsinyt toistuvista masennuksista teini-iästä lähtien lähes ”hulluuden partaalle”. Nyt olen toipumassa, tutkinut elämäni moninaisia jännitteitä, kerännyt voimia ja siinä sivussa löytämässä itseäni arvokkaana, terveempänä, kauniina ja rakastettavana sieluna ja ihmisenä. Matkaa on vielä jäljellä ja mielen tason pikkuhiljaa järjestäytyessä löysin yhteyden kehooni. Olen kärsinyt unettomuusjaksoista, ylivirittyneisyydestä, jatkuvasta väsymyksestä, kehollisista vaivoista, niska-hartia-päänsäryistä, nivelsäryistä, pahoinvoinnista ties mistä. Syksyllä lopetin avun hakemisen lääkäreiltä, kun sitä en saanut. Alkoi kehon kuuntelun kausi.

Kävin neljän tunnin tre -kurssilla virkistämässä muistia. Tuttua juttua pääosin, lämmittelevät liikkeet ovat helppoja ainakin minulle, uutta oli hengityksen ja huokauksen mukaanottaminen. Liikkeet tehdään seisten ja rauhallisesti, tärinää haetaan joko seinään polvet kevyesti koukussa nojaten tai selinmakuulla jalkapohjat yhdessä. Värinä ja tärinä alkoi, mielessäni annoin keholle luvan päästää jännitteistä irti. Olin valmiiksi väsynyt, täristelyn jälkeen vielä väsyneempi, hoipuin kotiin lepäämään olo kuitenkin rauhallisena.

Kurssipvnä ei sen isompia kokemuksia tapahtunut, seuraavana aamuna huomasin nukkuneeni hieman paremmin. Kurssilla kerrottiin että voi tulla monenlaisien tunteiden pintaan nousemista, ja kehoitettiin puhumaan niistä jollekin että ei jäisi yksin, jopa ammattilaisen kanssa. Jatkoin liikkeitä ja tärinää joka toinen päivä, tarvittaessa tiukan tilanteen jälkeen myös toisinaan jopa kaksi kertaa päivässä.

Muutaman päivän päästä kurssista tuli ensimmäinen isompi ”seuraamus”. Viha ja raivo pulppusi sisimmästäni pintaan. Oho, mistä tämmöinen olo tuli? Kaksi päivää olin kuin ärsytetty härkä, kaikki nyppi ja ärsytti. Pelotti että saanko raivarin lasten kanssa. En saanut, onneksi. Purin tunnetta sisäisellä keskustelulla, istuin ja ”vedin happea” pari tuntia toisena iltana ja seuraavana päivänä kerroin terapeutille tilanteesta. Vihan tunteet menivät ohi. En tiedä mistä ne kumpusivat, ”osoitetta” ei löytynyt, aina ei tarvitse löytyäkään, ainakin hyvä että purkaantui.

Tämän jälkeen tärinä muutti muotoaan. Jalkani ovat olleet kovin tukkoiset jo pitempään. Tunnereaktion jälkeen jalkojen tärinä muuttui aika raivokkaaksi potkimiseksi, noin viisitoista sekuntia kerrallaan, enempää ei ”irronnut” enkä olisi jaksanutkaan, se oli läkähdyttävää. Nyt tunsin todella kuinka nopeatempoista värinää tapahtui jaloissa. Olin hämmästynyt siitä kuinka kehoni kykeni tuollaiseen voimallisen värinään. Ja se rauhan tunne kehossa ja sisimmässä jälkeenpäin oli hyvä ja luonnollinen tunne. Olisko tässä lopultakin sopiva työkalu minulle kehoni kuntouttamiseen ja jopa parantamiseen viidentoista vuoden etsinnän jälkeen? Ainakin tuntuu lupaavalta.

Nyt kuukauden verran täristyäni noin joka toinen päivä, jotain on liikahtanut. Olen hieman rauhallisempi, nukun himpun paremmin, yhden kerran väsymys kaikkosi viiden minuutin täristelyn jälkeen taivaan tuuliin, suolistoni toimii rivakammin, pää- ja niskakipuja on hieman vähemmän. Uusia tunnekuohuja tms. reaktioita en ole tunnistanut. Aion jatkaa tre -harjoituksia toistaiseksi, välillä oikein kaipaan sitä noin kahdenkymmenen minuutin hetkeä itseni ja kehoni kanssa, se myös rentouttaa tosi kivasti.

Jotenkin tunsin että tre -harjoitukset tulivat minulle kuin tilauksesta, olen ollut valmis ottamaan sen tuoman avun vastaan. Voin suositella kokeilemaan kehon jännitteiden purkamista, vaikutukset voivat olla monenlaiset. On ihmeellistä todeta kuinka keho voi lukkiutuneilla jännitteillä aiheuttaa paljon ongelmia. Vielä ihmeellisempää on saada todeta kuinka keho osaa myös korjata näitä ongelmia, varsinkin kun sitä autetaan sopivalla tavalla. Olen vakuuttuneempi kuin koskaan aiemmin siitä että lihasjännitykset ja varsinkin (!) stressi ovat aiheuttaneet ylivoimaisesti suurimman osan (ellei kaikkia) omista vaivoistani ja ongelmistani. Ymmärrän syvästi tre – harjoituksien luonteen ja vaikutuksen omalla kohdallani mutta en osaa pukea niitä sanoiksi.

Lähden tästä turisemasta tärisemään. Tarvetta on.

Nimim. Tärinä is pop