Blogi – H******i nimeltä unettomuus

HELVETTI NIMELTÄ UNETTOMUUS

 
2:53, kertoo puhelimen näyttö. Samanaikaisesti uni polttelee silmiä ja kuitenkin olen täysin hereillä. Tuska valtaa koko kehoni ja mieleni. Tiedän jo, että tämän yön unet olivat tässä. Ensin pyörin tuntitolkulla sängyssä unta odottamassa ja sitten herään uuteen päivään, kun on vielä täysi yö. Seuraavasta päivästä tulee jälleen kamala. Ihan kuin ei olisi muutenkin tervassa tarpomista elämäni, niin väsyneenä kaikki entistäkin raskaampaa.

 
Jos ei ole kärsinyt unettomuudesta, ei voi tietää, millainen helvetti unettomuus on. Uni on perustarve siinä missä vaikkapa syöminenkin. Kun sen menettää, koko elämä kärsii. Ruoka maistuu joko liiankin hyvin tai sitten ei kykene syömään ollenkaan. Oikeasti ei kykene tekemään yhtään mitään, mutta jokapäiväiset velvollisuudet on kuitenkin hoidettava, pystyi tai ei. Myös mieli on entistäkin hauraampi valvotun yön jälkeen, ja kaikki psyykkiset oireet pahentuvat huimasti.

 
Kun kertoo ääneen valvoneensa yön – jälleen kerran – saa kuulla, että nuku päiväunet. Niin. Jos pystyisikin nukkumaan päivällä ja paikkamaan näin yön valvotut tunnit, ei unettomuus olisikaan ongelma. Mutta ongelma onkin siinä, että uni ei tule päivälläkään. Jos olen nukkunut yöllä riittävästi, saan unen päivälläkin, mutta valvotun yön jälkeen päiväunet ovat täysi mahdottomuus: ensinnäkään uni ei tule siksi, koska olisi PAKKO nukkua ja toiseksi yhtä aikaa kun väsymys polttaa silmiä, aivot käyvät totaalisen ylikierroksilla.

 
Saan myös vinkkejä, kuinka voisin ilman lääkkeitä luomusti hoitaa unettomuutta. Syö sitä ja tätä terveellistä. Juo kamomillateetä. Käy kävelyllä. Lue tai katso jotain rentouttavaa. Ihan kuin en olisi kokeillut jo kaikkea mahdollista.

 
Kunpa unettomuudessa olisikin kyse ohimenevästä vaiheesta elämässäni, mutta ei. Tämä unettomuusjakso on alkanut jo viime joulukuun loppupuolella. Kymmenen kuukautta. Se on todella pitkä aika valvoa. Nukkua vain satunnaisesti hieman paremmin, ja nekin paremmin nukutut yöt on saatu aikaan tujulla unilääkityksellä. Saan syödä lääkkeitä hevosen annoksella, mutta mikään ei saa minua pois päältä. Valvonvalvonvalvon. Ja vaivun entistä syvemmälle epätoivoon.

 
On mahdotonta työskennellä paremman psyykkisen voinnin eteen, kun kaikki energia kuluu siihen, että selviää väsymyksen kanssa päivä toisensa jälkeen. Jos saisin toteutettavaksi yhden toiveen, se olisi ehdottomasti se, että saisin takaisin yöunet tämän lähes vuoden kestäneen valvomisen jälkeen.

 
-Syyllinen-

mde