Arjessa

Didit 2/2015

Läheiset kertovat

Mies kiitteli, kun olin leikannut taaperomme otsahiukset. Sanoin katsoneeni samaa, että ne on tosiaan leikattu. Mies katsoi minua hämmentyneenä. “Sinähän sen olet tehnyt.” Ei mitään käsitystä eikä muistikuvaa.   

-Hämmentynyt

Lääkäri totesi minulle äitiyspolilla, että nyt on käytävä vessassa. Muuten ei ultraus onnistu, sillä rakko on ihan täynnä. Sanoin, ettei minua pissata. Lääkäri siihen vakavissaan, kyllä sinua nyt pissattaa.

-Nainen

"Yön painajaisunien jälkeinen aamu"  Tyttö 15v
”Yön painajaisunien
jälkeinen aamu”
Tyttö 15v
"Minä olen liekki,  minä olen tuli"  Lukijan teos
”Minä olen liekki,
minä olen tuli”
Lukijan teos

 

Niksinurkka (Didit 2/2015)

Kuinka voimme muuttaa painajaisuntamme?
Tässä eräs keino kokeiltavaksi.
1. Kirjoita painajaisunesi paperille. Mitä unessa tapahtui? Millainen unen tunnelma oli ja mitä ajattelit?
2. Kirjoita sitten paperille mielesi mukainen muunneltu versio unesta.
3. Asetu mukavaan paikkaan ja yritä rentoutua. Lue muunneltua versiotasi ja paina sitä mieleesi. Muistiin kirjoitetun painajaisunen voi myös hävittää, esimerkiksi repimällä tai polttamalla. Symbolinen merkitys.

Mikä avuksi sekaviin öihin?
Uni on erityisen tärkeää dissosiaatiohäiriöstä kärsivälle. Väsynyt mieli oireilee herkemmin. Kokeile nukahtamiseen ja unenlaadun parantamiseen yhtä tai useampaa näistä.
– Yritä neuvotella osillesi sopiva nukkumaanmenoaika
– Vältä kahvia, alkoholia ja tupakointia illasta
– Kokeile päivällä ulkoilua tai kevyttä liikuntaa
– Poista makuuhuoneesta sinua häiritsevät tavarat
– Jätä pieni valo päälle, jos se tuntuu sinusta hyvälle
– Salli lapsiosillesi yöksi mieluisa pehmolelu tai unirätti
– Kokeile puhua pelokkaille osille mielensisällä, esimerkiksi ”Minä pidän teistä huolta ja olette turvassa
– Jos mielesi on liian äänekäs, voit yrittää pyytää osiasi palaamaan ajatuksiin seuraavana päivänä
– Kokoa unipaketti sänkysi viereen: lempituoksusi, rauhoittava cd, soikea kristalli tai lempivalokuvasi voivat olla tarpeen yön levottomina tunteina

IMG_4046 (1)

Kun luonnolliset keinot eivät riitä.
On tilanteita, ettei uni tule, vaikka tekisi kaikki luomutemput yöunten eteen. Oma unettomuuteni on kroonista, jo lapsuudessa alkanutta. Vajaa kymmenen vuotta sitten tilanne kärjistyi niin pahaksi, että oli turvauduttava kemiallisiin keinoihin. Nukahtamiseen ja nukkumiseen on monenlaisia valmisteita. Varsinaisia nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia lääkkeitä ei voi käyttää pitkiä aikoja kerrallaan. Niitä käytän silloin, kun unettomuus jyllää hirveimmällä voimallaan. Muuten unettomuuteen tehoavat alkuperältään muuhun käyttötarkoitukseen tarkoitetut lääkkeet, kuten ahdistuneisuuteen ja psykoottisiin oireisiin suunnatut lääkkeet. Nämä rauhoittavat ja tasaavat ylikierroksilla käyvää mieltä, ja saan kerättyä edes jonkun verran nukuttuja tunteja. Olisi mukava jonain päivänä pärjätä kokonaan ilman lääkkeitä, mutta sen aika ei ole nyt.

kuva-47 (1)


Ensi kertaa (Didit 2/2015)

Ensi kertaa – palstalla haastetaan kadunkulkijoita kohtaamaan jotain heille uutta ja outoa. Toimituksen valitsemat henkilöt saavat neliosaisen toimeksiannon, jonka aikana he hiljalleen pääsevät lähemmäksi lehden tekijöiden arkipäivää – dissosiaatiivista identiteettihäiriötä. Vuoden 2015 numeroissa seikkailee nuori miesopettaja. Haaste on annettu!

Tehtävä 2 / 4.
Tapaaminen.

IMG_2959

Sokkotreffit

Tunnelma on odottava, mutta energinen. Olen matkalla tapaamiseen, joka on luonteeltaan jonkinlainen sokkotreffi: tiedän siitä vain paikan, en henkilöitä.

Syksyn pimeä ilta vaihtuu loisteputkien valoon, kun astelen rakennukseen, johon minun on määrä saapua. Perillä minua tervehtii kaksi naista, perheenäitejä molemmat. Olen hieman yllättynyt, sillä tunnen heitä jonkin verran entuudestaan. Akateemista väkeä, mukavia tyyppejä. Mutta mitä, heilläkö muka dissosiatiivisen identiteettihäiriön diagnoosit? Tämä on täysi yllätys.

Alkurupattelujen jälkeen alamme puhua siitä, kuinka dissosiatiivinen identiteettihäiriö konkretisoituu naisten arjessa. Marialla on useita sivupersoonia, joilla on toisistaan poikkeavia ominaisuuksia. Hän kokee vaikeaksi muun muassa sen, että yksi persoona ei välttämättä ollenkaan muista, mitä toinen on tehnyt. Jos joku tuntematon tervehtii kadulla, on parasta tervehtiä reippaasti takaisin, vaikka ei olisi minkäänlaista ajatusta siitä, kuka vastaantulija on. Maria naurahtaa, että voi olla hankalaa, jos tuntematon tuttu alkaa keskustella. Mitä sille sanoisi? Myös persoonien taidot poikkeavat paljon toisistaan. Yksi voi olla erittäin hyvä vaikkapa englanninkielessä, toinen ei osaa sitä alkuunkaan. Eri ominaisuuksiakin persoonilta löytyy: on esimerkiksi pientä ja tarvitsevaa sekä supersuorittajaa, jota ei mikään este pidättele. Persoonien yhdistyminen, integraatio, olisi suuri helpotus. Tähän mahdollisuuteen Maria uskoo.

Sari toteaa dissosiatiivisen identiteettihäiriön ongelmien vaikuttavan arkeensa muun muassa siten, että hän ei tunne olevansa kunnolla kosketuksissa itsensä kanssa. Ahdistus kyllä poistuu vaikkapa keskittymistä vaativaan tekemiseen, mutta se on lopulta vain särkylääkettä kipuiluun eikä tuo sellaisena rauhaa, jota hän kaipaa. Toisinaan tietty sanaton ahdistus on ollut siinä määrin kovaa, että se on vaatinut hoitoa psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Mitä äitiyteen tulee, on äidin rooli ja persoona niin vahva, että lasten kanssa ollessa arki on ongelmista huolimatta tasapainoista. Häiriön vuoksi Sari ja Maria ovat molemmat kuitenkin työelämän ulkopuolella – vaikka korkeakoulututkinnot heillä onkin.

Kun puhumme siitä, mitä psyyken häiriöiden taustalla on, elämä esittää kipeimpiä ja pelottavimpia puoliaan. Lapsi ei voi ymmärtää eikä käsitellä insestiä tai sitä, että äiti parittaa häntä rahasta. Mieli sulkee liian kipeät kokemukset tietoisuuden ulottumattomiin, mutta kipu ja ahdistus säilyvät. Kun sitten syntyy tilanne, joka muistuttaa lapsuuden traumasta, sivupersoona tulee pelastamaan liian uhkaavasta tilanteesta. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö suojaa, mutta on myös raskas taakka kannettavaksi.

Näillä naisilla on äärimmäisen kovia ja epäreiluja kokemuksia takanaan. Ihmettelen ja ihailen, kuinka he osaavat kertoa kipuilustaan niin avoimesti. Innostun itsekin selittämään osapuilleen kaikki omat ahdistukseni – kelläpä niitä ei olisi ja kuka meistä olisi särötön? –, ja illan edetessä keskustelu syvenee todella välittömälle tasolle. Minusta tuntuu kuin olisimme jonkin sellaisen äärellä, joka on paitsi totta ja pelottavaa, myös totta ja helpottavaa, kun todelle on sanat ja se on jaettavissa. Arvostan kovasti näitä naisia. Tapaamisesta jää hyvä mieli.

-Miesopettaja

kuva-31


My Fake ID (Didit 2/2015)

2/4

My Fake ID tutustuttaa lukijat Maijan arkeen ja hänen mielensisäiseen maailmaansa.

Maija Mallikas-Rantakuoman sisällä kontrolloidaan ja kuohutaan. Sitä mukaa mitä lapsenkenkiin jäänyt pieni villivekara osa sotkee, perässä korkokenkien kopinan siivittämänä työarkea pyörittävä kontrollifriikki osa siivoaa.

Korkokenkä nainen ottaa ja voittaa sekä kävelee töihin punaista mattoa pitkin fanfaarien raikuessa taustalla. Tämä stressipallo saavuttaa tavoitteensa keinoja kaihtamatta eikä kykene kokemaan tunteita – vihaa lukuunottamatta. Uni ja ruoka ovat hänelle tarpeettomia. Lääkäri on eri mieltä ja määrää Maijalle unilääkettä.

Villivekara on vasta viisi vuotias ja siitä isommaksi ei koskaan kasvakaan. Onneksi vekaran mielessä pyörivät vain aurinko ja kesäniityt. Laulaa hän voisi vaikka joka päivä!

LÄÄKEMÄÄRÄYS

Maija Mallikas-Rantakuoma

Kysymyksessä on
(x) Unettomuuden hoito

1 Rec. Lääke, vahvuus, määrä tai hoidon kestoaika, annostus ja käyttötarkoitus

Unen saannin helpottamiseksi, Ketipinor 25mg, 2-4 tabl ennen nukkumaanmenoa

 

IMG_4189

Persoonallisuuden dissosiatiiviset osat

Päivittäisessä elämässä toimivat persoonallisuuden osat

+

Traumatisoivia kokemuksia kantavat persoonallisuuden osat

-Lapsiosat
-Nuoret osat
-Sisäiset auttajat
-Kaltoinkohtelijoita jäljittelevät osat
-Taistelevat osat
-Häpeää kantavat osat

Ensi numerossa:

Maija kertoo pimeimmistä hetkistään pienenä vapisevana myttynä ja paljastaa, että omistaa isommat muskelit kuin voisit kuvitellakaan


 

Didit 1/2015

Läheiset kertovat

On arkeamme, että vaimo alkaa yhtäkkiä hihittää hysteerisesti. Enää en edes kysy, mikä niin naurattaa, sillä tiedänhän minä, että joku hänen osistaan on sanonut jotain hassua.
-Puoliso

Suu käy, kun hän juttelee niitä näitä. Yhtäkkiä on hiljaista ja hän näyttää hämmästyneeltä. Kysyn, mikä tuli. “No, päässäni on yhtäkkiä hiljaista, kukaan ei puhu mitään.” Kuluu kymmenisen sekuntia ja tilanne on kuulemma ohi. Tuttu päänsisäinen porina on palannut.
-Lapsuudenystävä

Potilaallani on emätintulehdus. Hoito-ohjeet ovat selkeät, mutta ongelmia aiheuttaa hänen Saatana-osansa, joka terrorisoi kaiken neuvomani. En tiedä miten sanani asettelisin, jotta tilanne ei menisi pahemmaksi.
-Gynekologi

Ystäväni tekee lähtöä eteisessä ja huikkaa: “Mepä tästä lähdemme!” Ihmettelen, että ketkä te, yksinhän sinä tulit. “Minä ja kaikki sivupersoonani”, ystävä naurahtaa.
-Taina, 28v

”Neljäs kerta toden sanoo”, totesi tyynesti tyttäreni ajonopettaja inssin jälleen epäonnistuttua.
-Äiti

Tulin kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Vaimoni makasi lattialla raajat halvaantuneena. Hänen ystävänsä katsoi lasteni kanssa olohuoneessa piirrettyjä. Päästin kylävieraan kotiin ja kannoin vaimoni yläkertaan. Kun olin laittanut lapset yöunille, menin syöttämään vaimolleni mehukeittoa ja peittelin hänetkin yöpuulle.
-Mies

IMG_3393


 

Niksinurkka (Didit 1/2015)

Vauhti päällä ja syöminen taas unohtunut?

Voi olla, että jotkut osistasi eivät koe nälkää – toisten ollessa jatkuvassa syömiskierteessä. Tämä vinkki sopii sinulle, jolla syöminen tahtoo usein unohtua. Aseta aamulla vasempaan ranteeseesi viisi pampulaa tai kumilenkkiä. Voit käyttää useita tai yhtä väriä, kunhan osasi tekevät päätöksen yhdessä. Kun syöt päivän ensimmäisen ateria, siirrä yksi pampuloista oikeaan ranteeseen. Toisen aterian jälkeen siirrä toinen pampula oikeaan ranteeseen ja jatka samalla tavalla koko päivä. Voit tarkistaa illalla tilanteen itse tai pyytää lähimmäistäsi huolehtimaan, onko pampulat liikkuneet tarpeeksi. Koeta syödä päivän aikana jokainen pampula oikeaan ranteeseen ja siirrä aamulla ne takaisin vasempaan ranteeseesi. Värikästä kokeilua ja hyvää ruokahalua!

IMG_0523

Selkeät ohjeet syömisen helpottamiseksi:

Minun on ylitsepääsemättömän hankalaa tunnistaa perustarpeeni enkä tiedä, onko minulla nälkä tai jano. Saatan katsoa kelloa ja todeta, ettei nyt voi olla nälkä, koska kello on vasta tuon verran. Pelkään myös syöväni väärin ja liikaa. Tämän pelon vuoksi minimoin ravinnon määrän – hoitavien henkilöideni mielestä anorektiseksi. Jotta söisin riittävästi enkä tuntisi kauhua lihomisesta, minulla on oltavat tarkat struktuurit, mitä syödä milloinkin. Selkeät laaditut ohjelmat helpottavat ruokailutilanteita ja takaavat ainakin minimimäärän ravintoa. Usein kyllä haluaisin ja toivoisin, että oppisin syömään ilman lukujärjestystä. Tämä kuitenkin vaatii pitkän prosessin. Sen, että osani ovat riittävästi kontaktissa toisiinsa enkä tarvitse ulkoisia, neuroottisia sääntöjä pitämään mielensisäisen kaaokseni edes jossain hallinnassa.

kuva-30


Ensi kertaa (Didit 1/2015)

Ensi kertaa – palstalla haastetaan kadunkulkijoita kohtaamaan jotain heille uutta ja outoa. Toimituksen valitsemat henkilöt saavat neliosaisen toimeksiannon, jonka aikana he hiljalleen pääsevät lähemmäksi lehden tekijöiden arkipäivää – dissosiaatiivista identiteettihäiriötä. Ensimmäisenä toimeen tarttuu nuori miesopettaja. Haaste on annettu!

Tehtävä 1 / 4.
Puoli tuntia aikaa, vain internet käytössä – etsi dissosiatiivinen identiteettihäiriö

Kipu, joka kaipaa kunnon kastajaiset?

Kell dissosiatiivinen identiteettihäiriö on, se häiriönsä kätkeköön. Huhhuh, on se nimittäin sen verran vierasta ja outoa, että vähän vahvempaakin hirvittää. Psykiatrian erikoislääkäri Matti Huttunen kirjoittaa asiasta Terveyskirjaston internetsivuilla näin: ”Dissosiatiiviselle identiteettihäiriölle eli sivupersoonahäiriölle on ominaista se, että henkilöllä ilmenee kaksi tai useampia eri identiteettiä. Varsinaisessa sivupersoonahäiriössä kullakin näistä henkilön persoonallisuuksista on kokemuksellisesti oma, usein täysin erillinen henkilöhistoriansa, identiteettinsä ja joskus myös nimensä.”

Vieras ja outo pelottavat ihmistä. Huttusta kannattaa kuitenkin lukea pidemmälle. Vieraasta tulee hiljakseen tuttua ja asiat alkavat saada ymmärrettävän muodon. Kun dissosiatiivista identiteettihäiriötä katsoo siitä näkökulmasta, että kyse on ihmiselle tyypillisestä selviytymismekanismista, joka suojaa yksilöä niiltä traumoilta ja vääryyksiltä, joita hän on joutunut kokemaan lapsena, saavutetaan taitekohta, jossa varautuneisuus vieraan asian edessä kääntyy myötätunnoksi. Ei taida olla helppoa häiriöstä kärsivällä.

Tutustumiseni aiheeseen jatkuu teoreettiselta tasolta yksilön kokemustasolle, kun törmään Kaninkoloon (www.kapsahduskaninkoloon.blogspot.fi). Luen Painavaa asiaa dissosiaatiohäiriöstä (teitä on varoitettu) -tekstin, jossa kuvataan häiriöstä kärsivän kokemuksia. Mutta mitä ihmettä? Tekstin kirjoittaja ei tarkkaan ottaen koe kärsivänsä dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä vaan sekamuotoisesta dissosiaatiohäiriöstä. Käy selville, että dissosiaatiohäiriötyyppejä on vähintäänkin useita ja niiden luokittelu ja diagnosointi on enemmän kuin hankalaa.

Kaninkolossa on lainaus joka pysähdyttää: ”Tietämys dissosiaatiohäiriöistä on Suomessa heikko. Koska häiriön oireet lisäksi muistuttavat tai siihen liittyy joukko muita psykiatrisia oireita, se diagnosoidaan usein väärin. – –tyypillinen DID-potilas viettää psykiatrisessa hoitojärjestelmässä keskimäärin seitsemän vuotta ennen oikeaa diagnoosia. Tätä ennen hän on saanut tavallisesti kolme vaihtoehtoista taudinmääritystä.” Kaninkolon kirjoittaja toteaa itsellään menneen paljon enemmän kuin seitsemän vuotta.

Ymmärrän, että Kaninkolo avaa vain yhden ikkunan dissosiaatiohäiriöiden maailmaan, mutta luulen, että se tarjoaa osuvan esimerkin siitä, millaisten ongelmien kanssa nyt painitaan. Vaikuttaa siltä, että oireisiin liittyy paljon sanatonta ja nimetöntä pahaa oloa sekä ahdistusta. Päädyn pohtimaan sitä, kuinka vaikeaa on, kun ihminen potee oireita tai kärsii kivuista, joille ei ole selkeitä nimiä. Miten ongelmia voi silloin käsitellä, jakaa muiden kanssa ja tulla nähdyksi – ja näin välttää yksin jäämisen? Asiaa ei lainkaan helpota, jos ympäristö on ennakkoluuloinen ja varautunut kuullessaan pikaisen määritelmän dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä.

Lyhyen teoreettisen tutkimusretkeni jälkeen, minulle on piirtynyt mielikuva ongelmasta, jonka kanssa eläminen on suoraan sanottuna melkoista kärvistelyä. Tämä jos mikä tuntuu epäreilulta. Kell dissosiatiivinen identiteettihäiriö on, se häpeättä kulkekoon ja häiriöineen hyväksyttäköön.

-Miesopettaja

kuva-31


 

My Fake ID (Didit 1/2015)

1/4

Maija Mallikas-Rantakuoma syntyi vuonna 1977 Peace and love -rakkauden seurauksena. Rauha ja rakkaus jäi kuitenkin Maijalta väliin ja lapsuus oli rankka. Nyt 2010-luvulla Maija paiskii töitä selvittääkseen ongelmiaan ja rakentaakseen parempaa elämää itselleen ja perheelleen.

My Fake ID tutustuttaa lukijat Maijan arkeen ja hänen mielensisäiseen maailmaansa.

LÄÄKÄRINLAUSUNTO

Tutkittavan nimi
Maija Mallikas-Rantakuoma

Lausunnon tarkoitus
Työkyvyttömyyseläke / Kuntoutustuki

Sairaustiedot
1.1. Työkykyyn vaikuttavat sairaudet tärkeysjärjestyksessä

F44.81 Dissosiatiivinen identiteettihäiriö

IMG_3360

Persoonallisuuden dissosiatiiviset osat

Päivittäisessä elämässä toimivat persoonallisuuden osat

+

Traumatisoivia kokemuksia kantavat persoonallisuuden osat

-Lapsiosat
-Nuoret osat
-Sisäiset auttajat
-Kaltoinkohtelijoita jäljittelevät osat
-Taistelevat osat
-Häpeää kantavat osat

Ensi numerossa:

Maija paljastaa, kuka pisti pyykinpesujauheen jääkaappiin ja kenen kadut ovat punaisia mattoja täynnä

 

Jätä kommentti