Blogi – H******i nimeltä unettomuus

HELVETTI NIMELTÄ UNETTOMUUS

 
2:53, kertoo puhelimen näyttö. Samanaikaisesti uni polttelee silmiä ja kuitenkin olen täysin hereillä. Tuska valtaa koko kehoni ja mieleni. Tiedän jo, että tämän yön unet olivat tässä. Ensin pyörin tuntitolkulla sängyssä unta odottamassa ja sitten herään uuteen päivään, kun on vielä täysi yö. Seuraavasta päivästä tulee jälleen kamala. Ihan kuin ei olisi muutenkin tervassa tarpomista elämäni, niin väsyneenä kaikki entistäkin raskaampaa.

 
Jos ei ole kärsinyt unettomuudesta, ei voi tietää, millainen helvetti unettomuus on. Uni on perustarve siinä missä vaikkapa syöminenkin. Kun sen menettää, koko elämä kärsii. Ruoka maistuu joko liiankin hyvin tai sitten ei kykene syömään ollenkaan. Oikeasti ei kykene tekemään yhtään mitään, mutta jokapäiväiset velvollisuudet on kuitenkin hoidettava, pystyi tai ei. Myös mieli on entistäkin hauraampi valvotun yön jälkeen, ja kaikki psyykkiset oireet pahentuvat huimasti.

 
Kun kertoo ääneen valvoneensa yön – jälleen kerran – saa kuulla, että nuku päiväunet. Niin. Jos pystyisikin nukkumaan päivällä ja paikkamaan näin yön valvotut tunnit, ei unettomuus olisikaan ongelma. Mutta ongelma onkin siinä, että uni ei tule päivälläkään. Jos olen nukkunut yöllä riittävästi, saan unen päivälläkin, mutta valvotun yön jälkeen päiväunet ovat täysi mahdottomuus: ensinnäkään uni ei tule siksi, koska olisi PAKKO nukkua ja toiseksi yhtä aikaa kun väsymys polttaa silmiä, aivot käyvät totaalisen ylikierroksilla.

 
Saan myös vinkkejä, kuinka voisin ilman lääkkeitä luomusti hoitaa unettomuutta. Syö sitä ja tätä terveellistä. Juo kamomillateetä. Käy kävelyllä. Lue tai katso jotain rentouttavaa. Ihan kuin en olisi kokeillut jo kaikkea mahdollista.

 
Kunpa unettomuudessa olisikin kyse ohimenevästä vaiheesta elämässäni, mutta ei. Tämä unettomuusjakso on alkanut jo viime joulukuun loppupuolella. Kymmenen kuukautta. Se on todella pitkä aika valvoa. Nukkua vain satunnaisesti hieman paremmin, ja nekin paremmin nukutut yöt on saatu aikaan tujulla unilääkityksellä. Saan syödä lääkkeitä hevosen annoksella, mutta mikään ei saa minua pois päältä. Valvonvalvonvalvon. Ja vaivun entistä syvemmälle epätoivoon.

 
On mahdotonta työskennellä paremman psyykkisen voinnin eteen, kun kaikki energia kuluu siihen, että selviää väsymyksen kanssa päivä toisensa jälkeen. Jos saisin toteutettavaksi yhden toiveen, se olisi ehdottomasti se, että saisin takaisin yöunet tämän lähes vuoden kestäneen valvomisen jälkeen.

 
-Syyllinen-

mde

Blogi – Ristiriitojen vuodenaika

Kesä. Ristiriitainen vuodenaika. Muutaman kuukauden vapautus talven pimeydestä ja kylmyydestä. Hetken aikaa voi pukeutua kevyemmin. Ei tarvitse pukea lapsilaumaa useisiin vaatekerroksiin. Alusvaatteet. Välikerrasto.  Päällysvaatteet. Väliasu. Haalari. Kesällä vain t-paita, shortsit, kengät jalkaan ja menoksi. Itse voin laittaa paljaat jalat kangaskenkiin. Toisaalta kuuma sää aiheuttaa ongelmia, sillä en voi pitää paljaita arpisia käsivarsiani kaikkien näkyvillä. Minulle sanotaan, että anna muiden ajatella, mitä ajatella. Älä välitä. Mutta ei se ole niin yksinkertaista. Kyllä minä välitän, mitä muut lukuisista arvistani ajattelevat. On vain kaunis ajatus, ettei kukaan ajattelisi mitään pahaa. Pelkään leimautuvani hulluksi.

Lapset ovat minulle rakkainta maailmassa. Välillä he kuitenkin saavat minut hermoromahduksen partaalle ja loputtoman uupuneeksi, mutta kuitenkin he ovat se voima, miksi jaksan ylipäätänsä yrittää mitään. Kesällä on aikaa olla heidän kanssaan, kun hoitopaikat ja koulut ovat kiinni. Aikaa tosin tuntuu olevan liikaakin eikä jää hengähdystaukoa ollenkaan, kun neljästä lapsesta vain vauva enää nukkuu päiväunet. Niidenkin kesto on aina yllätys. Ei tuntia pidempään kuitenkaan.

Lomaan liittyy paljon odotuksia. Omat lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät he osaa odottaa suuria spektaakkeleja, mutta itse lataa odotuksia, kuinka tehdään kivoja asioita koko perheen voimin. Tunnelma kuitenkin usein tiivistyy (yhtä kuin kiristyy), kun ollaan yötä päivää koko ajan yhdessä. Sitten mielessään toivoo, että arki koittaisi pian ja tuntee huonoa omaatuntoa, kun tällaista menee toivomaan.

Pahinta kesässä ovat ehkä loputtomat hehkutuspäivitykset Suomen luonnosta. Järvet, humisevat puut. Suomalaisen sielunmaisema. Tunnen oloni pohjattoman yksinäiseksi, sillä omat pahimmat lapsuuden painajaiset ovat tapahtuneet taivasta hipovien havupuiden ja liplattavien aaltojen ääressä. Kun näen kuvan tällaisesta maisemasta, minut paiskataan rajuin ottein menneisyyteni.

Entistäkin vaikeammaksi kaiken tekee terapeutin pitkä, pitkä loma. Arkeen kuuluvat kolme terapiakäyntiä viikossa. Sitten yhtäkkiä kokonaiset seitsemän viikkoa pitää yksin itseäni kannatella. Tuskaa, ahdistusta, syvää alakuloa (jota myös masennukseksi kutsutaan), joita ei kuitenkaan lasten vuoksi voi tuoda esille, vaan kaikki on piilotettava mielen pimeimpiin lokeroihin ja oltava kuin kaikki olisi hyvin. Todellisuudessa mielessä on aamukampa, josta laskee, kuinka pitkä aika vielä siihen, että terapeutti palaa lomaltaan.

Onneksi ei kuitenkaan tarvitse olla ihan yksin raskaiden olojensa kanssa, vaan äärettömän tärkeäksi muodostunut Didit-vertaistukiryhmämme kokoontuu myös kesällä. Hetken aikaa muiden samoin kokevien kanssa saa tuntea, ettei ole ihan niin omituinen, ihan niin yksin. On muitakin kaltaisiani, joille kesän ajaksi pysähtynyt arki tuottaa raskaita oloja ja ajatuksia.

Blogi – TRE

Tre:lla stressiä vähemmäksi, olo rauhallisemmaksi – voin paremmin!
Lukijan kokemuksia ja tietoa Tre -harjoittelusta

Otsikko ei liity Tampere -nimiseen kaupunkiin ollenkaan, vaan – yllätys yllätys -oman kehon lihasjännityksiin. Tässä jutussa kerron omia kokemuksiani lihasjännityksien purkamisen harjoittelusta eli kotoisasti tärinöistä. Valaisen myös Tre -harjoittelun taustaa ja mitä se on.

Tre pähkinänkuoressa
”Tre -harjoittelu (Tension releasing excercises) on David Bercelin v. 2005 kehittämä palatumismenetelmä. Menetelmällä käynnistetään seitsemän lämmittelyliikkeen avulla ns. neurogeeninen lihasvärinä. Se tuntuu kehossa lihasten spontaanina värinänä, jopa reiluna tärinänä. Se on kehomme luonnollinen tapa purkaa eriasteisia lihasjännityksiä ja tasapainottaa autonomisen hermoston toimintaa.”

Miksi lihasjännityksiä sitten tulee?
Kun kohtaamme haasteita elämässä, keho reagoi aina ensimmäisenä, halusimme tai emme. Isot lihakset lantion alueella jännittyvät ja sen saa aikaan autonomisen hermoston aktivoiva osa, sympaattinen hermosto. Kehoomme syntyy siis stressitila. Kun stressitila on päällä ja haastava tilanne väistyy keho haluaisi vapautua stressistä väristämällä jännite pois, painoarvo sanalla ’haluaisi’. Usein käy toisin ja jännite jää kehoon.

Miksi lihasjännitys jää kehoon?
Länsimaisessa kulttuurissa ihmisillä lihasvärinä ja -tärinä tulkitaan lähes aina heikkoudeksi tai peloksi. Piilotamme huomaamatta jännitteet lihaksiimme ja kehoomme (jotta emme vain alkaisi täristä) ja jossa ne saavat sitten uinua tai häiriköidä aiheuttaen kuormaa lihaksillemme, sympaattiselle hermostolle ja sitä kautta koko kehomme hienoviritteiselle kokonaisuudelle. Tästä ”dumppauksesta” on seurauksena hyvin monenlaisia ja yllättäviäkin ongelmia kehon ja mielen kokonaisuudessa, jopa hyvin raskaita, vaikeita ja pitkäaikaisiakin vaivoja ja häiriötiloja.

Esimerkki eläimellisestä värinästä
Eläinmaailmassa tämä luonnollinen ilmiö on jokapäiväistä, sitä on kuvattu monissa luontodokumenteissa. Esim. kun antilooppi selviää leijonan ajojahdista ja kun vaara on ohi niin nelijalkainen selviytyjä väristelee pian lihaksensa vapaaksi uhkatilanteen aiheuttamasta stressitilasta. Ja nopeasti rauhoituttuaan on taas aika etsiä ruohoa mutusteltavaksi ja jatkaa savannielämää niinkuin mitään ajojahtia ei olisi äsken tapahtunutkaan….
Meillä ihmisillä on sama mekanismi tallella aivorungossa, olemme vain ”unohtaneet” tämän ikivanhan geenien ohjaaman reaktion olemassaolon. Onneksi se on mahdollista palautella tietoisuuteen ja työkaluksi kehon ja mielen huollossa jos jaksaa kokeilla ja harjoitella hieman.

Miten tre toimii ja vaikuttaa?
Lihasvärinä on hermoston ohjaama reaktio. Reaktiolla (eli lihasvärinällä / -tärinällä) se purkaa kehoon syntyneet ja kertyneet lihasjännitteet. Reaktio syntyy aivorungossa ja se alkaa isoista lannelihaksista ja leviää sieltä muualle kehoon. Lantion alueen lihasjännitykset vaikuttavat mm. lonkan, pallean, rintakehän ja pään liikkeisiin. Kun lihasjännitys vapautuu, se parantaa mm. lihasten liikkuvuutta ja kehon tasapainoista asentoa sekä lievittää jännitysperäisiä lihaskipuja. Jännitystilan lievittymistä tai poistumista seuraa rauhoittumisreaktio, joka puolestaan vaikuttaa:
– rentouteen
– uneen ja lepoon, paranemiseen
– ruuansulatukseen, perusaineenvaihduntaan
– seksuaaliseen kiihottumiseen
– meditatiiviseen tilaan
– sosiaaliseen vuorovaikutukseen

Oma kokemus
Tutustuin tärinöihin ensimmäistä kertaa jo vuosikymmen sitten, hiljattain muistin menetelmän kun etsiskelin kehohoitoa stressin purkamiseen. Olen kantanut koko elämäni stressiä ja jännitteitä kehossani ja mielessäni, uupunut kolme kertaa, kärsinyt toistuvista masennuksista teini-iästä lähtien lähes ”hulluuden partaalle”. Nyt olen toipumassa, tutkinut elämäni moninaisia jännitteitä, kerännyt voimia ja siinä sivussa löytämässä itseäni arvokkaana, terveempänä, kauniina ja rakastettavana sieluna ja ihmisenä. Matkaa on vielä jäljellä ja mielen tason pikkuhiljaa järjestäytyessä löysin yhteyden kehooni. Olen kärsinyt unettomuusjaksoista, ylivirittyneisyydestä, jatkuvasta väsymyksestä, kehollisista vaivoista, niska-hartia-päänsäryistä, nivelsäryistä, pahoinvoinnista ties mistä. Syksyllä lopetin avun hakemisen lääkäreiltä, kun sitä en saanut. Alkoi kehon kuuntelun kausi.

Kävin neljän tunnin tre -kurssilla virkistämässä muistia. Tuttua juttua pääosin, lämmittelevät liikkeet ovat helppoja ainakin minulle, uutta oli hengityksen ja huokauksen mukaanottaminen. Liikkeet tehdään seisten ja rauhallisesti, tärinää haetaan joko seinään polvet kevyesti koukussa nojaten tai selinmakuulla jalkapohjat yhdessä. Värinä ja tärinä alkoi, mielessäni annoin keholle luvan päästää jännitteistä irti. Olin valmiiksi väsynyt, täristelyn jälkeen vielä väsyneempi, hoipuin kotiin lepäämään olo kuitenkin rauhallisena.

Kurssipvnä ei sen isompia kokemuksia tapahtunut, seuraavana aamuna huomasin nukkuneeni hieman paremmin. Kurssilla kerrottiin että voi tulla monenlaisien tunteiden pintaan nousemista, ja kehoitettiin puhumaan niistä jollekin että ei jäisi yksin, jopa ammattilaisen kanssa. Jatkoin liikkeitä ja tärinää joka toinen päivä, tarvittaessa tiukan tilanteen jälkeen myös toisinaan jopa kaksi kertaa päivässä.

Muutaman päivän päästä kurssista tuli ensimmäinen isompi ”seuraamus”. Viha ja raivo pulppusi sisimmästäni pintaan. Oho, mistä tämmöinen olo tuli? Kaksi päivää olin kuin ärsytetty härkä, kaikki nyppi ja ärsytti. Pelotti että saanko raivarin lasten kanssa. En saanut, onneksi. Purin tunnetta sisäisellä keskustelulla, istuin ja ”vedin happea” pari tuntia toisena iltana ja seuraavana päivänä kerroin terapeutille tilanteesta. Vihan tunteet menivät ohi. En tiedä mistä ne kumpusivat, ”osoitetta” ei löytynyt, aina ei tarvitse löytyäkään, ainakin hyvä että purkaantui.

Tämän jälkeen tärinä muutti muotoaan. Jalkani ovat olleet kovin tukkoiset jo pitempään. Tunnereaktion jälkeen jalkojen tärinä muuttui aika raivokkaaksi potkimiseksi, noin viisitoista sekuntia kerrallaan, enempää ei ”irronnut” enkä olisi jaksanutkaan, se oli läkähdyttävää. Nyt tunsin todella kuinka nopeatempoista värinää tapahtui jaloissa. Olin hämmästynyt siitä kuinka kehoni kykeni tuollaiseen voimallisen värinään. Ja se rauhan tunne kehossa ja sisimmässä jälkeenpäin oli hyvä ja luonnollinen tunne. Olisko tässä lopultakin sopiva työkalu minulle kehoni kuntouttamiseen ja jopa parantamiseen viidentoista vuoden etsinnän jälkeen? Ainakin tuntuu lupaavalta.

Nyt kuukauden verran täristyäni noin joka toinen päivä, jotain on liikahtanut. Olen hieman rauhallisempi, nukun himpun paremmin, yhden kerran väsymys kaikkosi viiden minuutin täristelyn jälkeen taivaan tuuliin, suolistoni toimii rivakammin, pää- ja niskakipuja on hieman vähemmän. Uusia tunnekuohuja tms. reaktioita en ole tunnistanut. Aion jatkaa tre -harjoituksia toistaiseksi, välillä oikein kaipaan sitä noin kahdenkymmenen minuutin hetkeä itseni ja kehoni kanssa, se myös rentouttaa tosi kivasti.

Jotenkin tunsin että tre -harjoitukset tulivat minulle kuin tilauksesta, olen ollut valmis ottamaan sen tuoman avun vastaan. Voin suositella kokeilemaan kehon jännitteiden purkamista, vaikutukset voivat olla monenlaiset. On ihmeellistä todeta kuinka keho voi lukkiutuneilla jännitteillä aiheuttaa paljon ongelmia. Vielä ihmeellisempää on saada todeta kuinka keho osaa myös korjata näitä ongelmia, varsinkin kun sitä autetaan sopivalla tavalla. Olen vakuuttuneempi kuin koskaan aiemmin siitä että lihasjännitykset ja varsinkin (!) stressi ovat aiheuttaneet ylivoimaisesti suurimman osan (ellei kaikkia) omista vaivoistani ja ongelmistani. Ymmärrän syvästi tre – harjoituksien luonteen ja vaikutuksen omalla kohdallani mutta en osaa pukea niitä sanoiksi.

Lähden tästä turisemasta tärisemään. Tarvetta on.

Nimim. Tärinä is pop

Blogi – Käännekohdassa

Menneisyytensä vankilasta on vaikea päästä pois. Lapsiosani elävät vuosikymmenten takana, tämän päivän aikuiset osat taitoineen ja kykyineen tuntuvat teatterilta. Vain kipu ja pelko tuntuvat todelta. Samalla, kun olen yrittänyt luovia aikuisen elämän velvollisuuksissani, olen jatkanut itseni tuhoamista ja vahingoittamista. Koska olen uskonut, että vain se on totta. Vuosia, vuosia, vuosia olen tuhonnut itseäni ja elämääni mitä erilaisimmin keinoin. Mielikuvituksen rajana on vain avaruus, ja sekin on rajaton. Olen uskonut, että pystyn pitämään kummatkin pallot yhtä aikaa ilmassa: menneisyyden ja nykyisyyden. Olen ollut väärässä.

Olen kulkenut käännekohtaan. Alkanut nähdä itsekin häivähdyksen siitä, mitä terapeutti on vuosikaudet hokenut: vain alkamalla hoitaa itseäni, voin päästä eteenpäin. Jos pystyn pääsemään irti menneisyydestäni, voin nähdä ja tuntea, että elämässä on kauneuttakin.

Voin käyttää energiani itseni tuhoamiseen tai sitten voin käyttää sen niihin lahjoihin, joita minulle on annettu. (Tässä kohdassa äänet päässäni mellastavat, etten osaa mitään. Tyhmä! Tyhmä! Tyhmä!) Kumpaakin en voi enää saada. Joko kuolen nuorena tai sitten vanhana mummona havahdun käyttäneeni koko elämäni itseni vahingoittamiseen, traumojen toistamiseen. Tuollaista päivää en halua nähdä.

Suunnanmuutos ei ole helppo. Vielä pitkään tulen kuulemaan mylvinnän päässäni, kuinka minusta ei ole mihinkään. Kuinka on tarkoitettu, että minä tuhoudun. Onneksi yksin ei tarvitse pystyä. On nykyinen perhe, ammattilaiset ja te, rakkaat vertaiseni. Te kaikista parhaiten tiedätte, mitä tämä taistelu menneisyyden ja nykyisyyden välillä merkitsee. Ammattilaiset tuntevat teorian, mutta tiedätte ja tunnette itse, mitä minä käyn läpi.

(Didit -lehden kolme ensimmäistä numeroa julkaistiin vuonna 2015. Lehden tekeminen on ollut antoisaa, mutta ajoittain myös raskasta. Kuluneena vuonna lehti on ollut tauolla ja toimitus on päättänyt ottaa tauon ajaksi sivustolle myös blogi-kirjoituksia. Toivottavasti viihdytte kanssamme!)

Uuteen nousuun!

Arvoisat lukijamme,

on olemassa aikoja, jolloin soppakauha pysyy käsissä ja arki-iltaa piristää kävelylenkki ystävän kanssa. Sitten on olemassa aikoja, jolloin läheinen makaa sairaalassa ja mikroaterian muovin irrottaminenkin tuntuu tuskaiselta.

Tunnistamme ehkä itsessämme avuttomuuden ja heikkouden, mutta vaimennamme rohkeuden näyttää sitä muille.

Entä jos.

Jos lähtisimme uuteen nousuun?

Tervetuloa Didit -traumatisoituneiden vertaistukiryhmän uusien jäsenten tapaamiseen maanantaina 6.6. klo 12-14. Tapaamme osoitteessa Kainuuntie 1. Kohdataan yhdessä ja luottamuksella.

Haaveena soppakauha
Haaveena soppakauha

Kolmas numero

Hyvää alkuiltaa lukijamme!

Kolme kuukautta on vierähtänyt hyvin nopeasti ja taas saamme tuoda luettavaksenne uusimman Didit-lehden numeron. Kolmannen lehden teemana on Liikunta ja terveys, jonka lisäksi se on pullollaan uusia näkökulmia dissosiaativisen häiriön kanssa kamppaileville.

Tutustu linkissä: Didit 3/2015

Ps. Didit -traumatisoituneiden vertaistukiryhmä järjestää uusien jäsenten tapaamisen 28.9. klo 12-14, osoitteessa Kainuuntie 1. Lisätietoja voi kysellä: tiedottaja@didit.fi. Olette lämpimästi tervetulleita!

Tasapainossa?
Tasapainossa?

Kesälomapaineita

Hei lukijat!

Kesälomakausi on kuumimmillaan. Taivas antaa suomalaiseen tapaansa sekä poutaa että sadetta. Kansa tuntuu nauttivan lomastansa pisaroista huolimatta. Vertaistukiryhmän keskellä olemme huomanneet, ettei lomalle lähteminen ole aina niin yksinkertaista.  Tässäpä näkökulmia kesälomapaineidemme keskeltä:

”Viisihenkinen perheemme käy joka kesä lomalla ulkomailla. Matkustamme milloin minnekin; Espanjaan, Italiaan, Turkkiin tai Ranskaan. Lapset odottavat lentokonetta, rantaa ja ravintoloiden nakkeja ranskalaisineen. Minä en muista yhdestäkään reissusta mitään. Loma on minulle yhtäkuin musta aukko lamaantuneena kolkon hotellihuoneen sohvalla.”

”Perheemme kesäloman kohokohta piti olla koko perheen matka Tanskaan. Muutkin hihkuivat puolestamme: ”Huippua! Siistiä!” Matka lähestyi ja ahdistukseni kasvoi kasvamistaan. Niin suureksi, että kaksi päivää ennen lähtöä matka peruuntui osaltani ja mies lähti pesueemme kanssa maailmalle. Minä jäin kotiin – ja sain minulle parhaan mahdollisen loman. Hiljaisen kodin ja pienen hetken olla vastuussa vain itsestäni. ”

”Tahtoisin tarjota lapsilleni samaa kuin luokkakaverinsa saavat. Kesäloman edes naapurikaupungissa. Tämä on kuitenkin mahdotonta, koska lapsuuteni kokemukset ovat vieneet minut taloudellisesti heikkoon tilanteeseen. Tunnen vihaa ja häpeää, kun en pysty edes tähän.”

”Kotini on turvapaikkani. Haaveilen Naantalin muumimaailmasta, mutta minulla on vaikea mennä edes lähikauppaan. Toivoisin, että tulevaisuudessani saisin kokea pienen päiväloman.”

Kesälomapaineita
Kesälomapaineita

Lehden uusin numero

Tervehdys lukijamme!

Kesäkuun ensimmäinen päivä on viimein koittanut. Toimituksen toukokuu on mennyt ylä- ja alamäkeä lehden kimpussa – kaiken arkea heiluttavan keskellä. Kiitän kunnioituksella kaikkia teitä, jotka olette taistelleet artikkeleiden kanssa ja luoneet taidetta vuorokauden ajasta riippumatta. Käsillä oleva tuore numero on teidän ansiotanne rakkaat ystävät.

Kiitän myös lukijoitamme upeista kuvista, runoista ja unista, joita olemme toimitukseen saaneet. Useat niistä löytyvät myös lehden sivuilta. Erityiskiitos myös kirjailija Virpi Hämeen-Anttilalle tarinansa jakamisesta lehdessä. Arvostan rohkeuttasi ja toivon sinulle kaikkea hyvää.

Saanko esitellä, Didit-lehden toinen julkaisu:

Didit 2/2015

Ps. Edellisen numeron näköislehden löydät linkistä: Didit 1/2015. Se on luettavissa myös päävalikosta, jonne lisätään viikon kuluessa uuden numeronkin sisältö.

"Uneton yö"
”Uneton yö”

 

Pikalinkous

Arvoisat lukijat,

toivotamme teille hyvää vapun jälkeistä yötä ja päivää – hetken helpotusta, riittävää unta ja arkista lauantaita.

Syy tähän on monille meistä selvä. Pyhäpäivät ja loma-ajat tuntuvat mustilta hirviöiltä, jotka liikuttavat käsiämme, suutamme, aivonappuloitamme liian monin tavoin ja saavat meidät päiviksi suistumaan pois elämistämme.

Ehkä olet huomannut merkit; pelon tunteet ennen pyhien alkamista. Saatoit huomata keskellä pyhiä nopeat tekemisen vaihdot; purat ja pakkaat, siivoat ja sotket, liikut ja jähmetyt. Mieli pyörittää ajatuksia pikalinkousohjelmalla ja keho tahtoo juosta karkuun. Tai pysyä täysin paikallaan, liikkumatta, hengittämättä. Oksettaa ja masentaa samaan aikaan. Kukaan ei soita ei kirjoita. Joukko ihmisiä katoaa jonnekin, missä on heidän pyhänsä ja sinä olet yksin. Ja kun kaikki on ohi; jatkat elämääsi kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ja ihmettelet kuka siivosi pihavaraston?

Pikalinkousohjelma
Pikalinkousohjelma

Unelle merkitys?

Hei lukijat!

Uskoisin, että meistä jokainen on joskus herännyt keskellä yötä tai aamun sarastaessa todentuntuisen unen jälkimaisemiin. Hetken ajan vuoteemme onkin jossain muualla, yllämme mitä kummallisempia asuja sekä seuranamme tuntemattomia ja tunnettuja ihmisiä. Mieli ravistaa lopulta itsensä takaisin nykypäivään, mutta jää ehkä pohtimaan, mistä se toinen todellisuus tuli ja mitä se tarkoittaa?

Onko sinulla jaettavana uni, jolle kaipaat merkitystä? Ehkä toistuva surullinen uni tai kerran koettu mystinen matka? Nyt sinulla on mahdollisuus saada unelle selvennystä.

Etsimme muutamaa unta 1.6. julkaistavaan Didit-lehden toiseen numeroon. Mielen suvannon tulkitsijamme ottaa unia vastaan osoitteessa mielensuvanto@didit.fi ja ne voi lähettää myös anonyymisti. Saat tulkinnan kuukauden sisällä sähköpostiisi ja julkaisemme unen sekä tulkinnan vain sinun luvallasi.

Mielen suvanto kertoo:

”Olen itseoppinut unientulkitsija. Tämä harrastus on auttanut minua ymmärtämään ongelmiani, mieltä askarruttavia asioita sekä kehittänyt itsetuntemustani. Unet ovat tärkeitä alitajunnan viestejä. Näemme monenlaisia unia, muun muassa toiveunia, painajaisunia ja enneunia. Olen huomannut, että traumatisoituneet voivat nähdä myös takaumia, jotka eroavat tavallisista unista. Pyrin vastaamaan lukijoiden viesteihin kuukauden sisällä saapumisesta. Julkaisen mielelläni joitakin unien tulkintoja, tästä pyydän aina erikseen luvan.”

IMG_3510
Turvallisesti kohti selvennystä